Uskoon pätee sama kuin rakkauteen. Sen tähden on hyvä kysyä: ”Mitä olet menettänyt uskosi tähden? Vai onko uskosi ainoastaan makean elämänkakkusi päällä lilluva mansikka?” Siitä ei kannata ylpeillä ennen kuin on vakaumuksensa tähden luopunut jostain tärkeästä, tai ehkä menetystenkin arvo otetaan sinulta pois. Sitten vain seistä värjöttelet siinä tyhjin käsin, ainoana turvanasi Jumalan armo.

Teologian tohtori Arto Köykkä           Sana-lehti

 Uskon lahja

                             Usko on tekojen vastakohta. Se ei siis ole ihmisen teko. Ehkäpä moni ajattelee, että hän haluaa tulla uskoon. Kuitenkin ns. uskoon tuleminen olisi tekoa, joka tässä tapauksessa on mahdotonta. Jos usko onkin tekoa, niin se ei siis olekaan ihmisen teko. Usko onkin Jumalan teko, eli lahja Jumalalta ihmisellle, joka sitä Jumalalta pyytää. Tästä voikin päätellä, ettei ihminen tule uskoon, vaan usko tuleekin ihmiseen. Älä siis enää koeta tulla uskoon, vaan pyydä Jumalalta, että Hän antaisi sinulle uskon lahjan. Uskon lahjan saaminen edellyttää Jumalan kuuntelemista. Parhaiten Jumalaa voi voi kuunnella lukemalla alkuperäistä Jumalan Sanaa, eli Raamattua. Se, että usko on Jumalan lahja löytyy Raamatusta. Sieltä löytyy myös se, että kysymyksessä ei olekaan meidän oma uskomme, vaan on kysymys Jeesuksen uskosta. Se löytyy mm. Ilm.14:12  Sehän kertoo sen, että on kysymys Jeesuksen uskosta. Itse asiassa saman kertoo myös Ap.t.3:16. Siitä kohdasta se on vain vaikeampi ymmärtää.

                             Tiedän sen, että joku ajattelee uskoon tulemisen olevan sellaista, että alkaa vain tekemään hyviä tekoja. Tiedän myös, että joku ihminen päättää tulla parhaaksi kristityksi, siis paremmaksi kuin toiset. Tästä päätöksestä johtuvat myös monet harhaopit. Ihminen on ajatellut tulevansa parhaaksi uskovaksi, jota muiden kannattaisi seurata. Tällainen henkilö onkin Jeesuksen sijasta alkanut uskoa omaan hyvyyteensä ja sen myötä omiin tekoihinsa. Hän ajattelee näyttävänsä kaikille, että kuinka vahva ja suuri on hänen uskonsa. Hänen olisi kannattanut lukea ensin Raamattua. Raamatun mukaan Jeesus kertoi tästä aivan suoraan esim. Matt. 20:26 ”Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne” ja ”Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi.” Tai Luuk.9:48 ”Joka teistä kaikista on pienin, se on suuri” Nyt haluan vain kysyä, että onkohan tässä nykyisessä maailmassa suurta ja hyvää uskovaa? Vastaan tähän itse; Ei ole. Mielestäni silloin, kun Jeesus Kristus vaikutti tässä maailmassa, niin vain silloin maailmassa oli täydellinen uskova, joka luotti täysin Isään Jumalaan. Siis Raamattu ei opeta meitä olemaan suurempia uskossa, kuin toiset kristityt, jotka Raamatun mukaan ovat sisariamme ja veljiämme. Usko Kristukseen ei ole siis sitä, että olemme päättäneet tehdä hyviä tekoja, tai mikä vielä pahempaa, niin olemme päättäneet tehdä Jumalan tekoja. Mielestäni oikea usko on sitä, että tiedämme tarvitsevamme Jumalan armoa. Tiedämme sen, että olemme syntisiä jopa maailman syntisimpiä ihmisiä. Me emme koskaan pysty tekemään niitä tekoja, mitä itse Kristus teki. Kun Kauniin portin pielessä istunut rampa mies parantui Pietarin kautta, niin ei Pietari sanonut parantaneensa tuota miestä, vaan hän sanoi; ”Usko, jonka Jeesus vaikuttaa on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.” Siis uskoon tuleminen on armon pyytämistä Jumalalta.

Usko ja teot

                      Aihe on melko problemaattinen. Sehän voisi olla myös uskon teot, tai sitten uskossa tehdyt teot. Käsitteestä uskominen on puhuttu vanhassa testamentissa ainakin 28 kertaa ja uudessa testamentissa yli 200 kertaa. Tekemisestä taas puhutaan sekä vanhassa, että uudessa testamentissa yli 130 kertaa. Tähän on laskettu myös Jumalan teot. Voidaankin havaita, että uudessa testamentissa uskominen on arvostettu korkeammalle kuin teot. Kuitenkin Raamattu sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut. Jaak.2:    Siis mielestäni ensin tulee Jumalalta saatu usko, joka sitten saa aikaan Jumalan mieleisiä tekoja. Olenkin huomannut viime aikoina sellaisen ongelman, että kun teen ihmisille mielestäni hyviäkin tekoja, niin nämä teot kyllä otetaan vastaan, mutta ne eivät saakaan aikaan sitä mitä minä haluaisin, eli uskoa Jumalaan, jonka ansiota nämä kaikki hyvät teot kuitenkin ovat. Olenkin joutunut ajattelemaan, että ovatko hyvät teotkin tällöin turhia. Näinhän ei tietysti tulisi ajatella, vaan on oikeampaa jatkaa hyvän tekemistä. Saattaa kuitenkin olla, että tällöin jo hyvän teon kohde muuttuu. Tällä sarallahan meiltä uskovilta ei ”työ” lopu koskaan. Jaakob sanoo myös, että lähimmäisenrakkaus ajaa meitä työhön, eikä se rakkaus koske henkilöön. Me emme siis tiedä, että mikä kylvö tuottaa Jumalalle satoa.

                      Mikäli haluaa tietää juuri aiheesta usko ja teot, niin kannattaa lukea Jaakobin kirjettä. Tämä puheena oleva Jaakob oli Jeesuksen veli. Hänet luettiin myöhemmin kuuluvaksi apostoleihin. Toiset olivat antaneet Jaakobille kunnianimen ”vanhurskas”, koska hän oli ankaran lainkuuliainen. Ensimmäisessä luvussa Jaakob kirjoittaa, että kiusausten takia usko, joka kestää kaikki koetukset saa aikaan kärsivällisyyttä. Jaakob kehottaa myös anomaan Jumalalta viisautta. Hänen mielestään se tulee tehdä uskossa ollenkaan epäilemättä. Tämän lisäksi Jaakob kehottaa meitä olemaan sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita. Sanan tekeminen Jaakobin mukaan on esim. käydä katsomassa orpoja ja leskiä, sekä myös itsensä varjeleminen, niin ettei maailma saastuttaisi.

                      Minä itse olen aina ollut sitä mieltä, että Jeesus on minut aivan kuin palkannut elopellolleen, enkä saata olla tällöin työtäkään tekemättä. Nyt kun en enää saa tehdä evankeliumin työtä seurakunnassa, niin onhan minulla kuitenkin mahdollisuus tehdä sitä tämän tietokoneen avulla. Monta kertaa olen ajatellut, että onkohan tämäkin työ turhaa. Sen vuoksi olisikin mukavaa saada palautetta. Uskon kyllä, että tällä täytyy olla jokin suurempi tarkoitus, sillä miksi Jumala muuten olisi halunnut juuri minut pelastaa niin ihmeellisellä tavalla. Toisessa luvussa Jaakob kirjoittaa myös tuomion olevan laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt. Tämän vuoksi minä en syytä seurakuntaa, enkä sen vastuuhenkilöitä siitä mitä on tapahtunut. Toivoisin, että viimeisellä tuomiolla minäkin saisin samalla tavalla laupeutta. Viittasin jo aiemmin tähän, kuinka Jaakob sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut. Sen vuoksi hän myös jatkaa, että kuollut usko on voimaton. Tämän lisäksi Jaakob varoittaa kielen synneistä, sekä maailman ystävyydestä. Myöskin hän varoittaa ettemme ylpistyisi, kun näemme Jumalan toimivan kauttamme. Viidennessä luvussa hän kertoo, kuinka maalliseen rikkauteen turvansa panevat joutuvat lopulta pettymään. Hän neuvookin meitä kärsivällisesti odottamaan Herran Jeesuksen tulemusta. Hän sanoo ettei ensinkään kannata vannoa mitään asiaa, vaan kehottaa rukouksessa viemään kaikki asiamme Herralle. Kirje päättyy siihen, että meillä on vastuu totuudesta eksyneistä syntisistä.

Usko

                      Miksi maailmassa on niin paljon epäuskoa ja väärää opetusta?  - Syy on yksinkertainen. Syynä siihen olemme me, eli ihmiset. Ihminen itsessään haluaa aina olla jotain suurta. Ainakin suurempaa, kuin muut. Uskon ulkopuolella oleva ihminen ajattelee, että hän ainakin osaisi olla paremmin ja väkevämmin uskossa, kuin toiset. Silloin hän ajattelee, että usko onkin tekoja ja suorittamista. Jo koko lähtökohta on väärä ja ihminen alkaa itse tekemään ”oikeaa uskoa”. Usko itsessään ei kuitenkaan ole ihmisen teko. Vaikka usko tuntuu yksinkertaiselta, niin aitoa uskoa ei ihminen pysty tekemään, eikä saavuttamaan. Raamattu kertookin, että usko on Jumalan teko. (Joh.6:29) Ihmisen tekemä usko ei ole aitoa uskoa ja siihen on paholaisenkin helppo sekaantua. Valitettavasti on paljon sellaisia uskovia jopa pastorien joukossa ja seurakuntien johdossa, jotka ovat ymmärtäneet uskon väärin. He ovat alkaneet suorittamaan uskomista.

                      Jumala on antanut minun ymmärtää, että vanhoillislestadiolainen äitini oli nuorena luvannut avioliitostaan syntyvän lapsen Jumalan käyttöön. Ehkäpä hän teki sen, koska hän avioitui uskon ulkopuolella olevan miehen, eli isäni kanssa. Jumala olikin kuullut tuon rukouksen ja lupauksen. Vanhempieni elämä ei tuolloin ollut helppoa. Voi olla, että äitini koki Jumalan rangaistuksena senkin, että syntynyt lapsi, siis minä olin kampurajalkainen. Minut toimitettiin jo aivan pienenä Helsingin invalidisäätiölle, jossa jalkaani operoitiin useita kertoja. Näin jälkikäteen ajateltuna koen tuon kaiken Jumalan johdatukseksi. Koska vammani takia minua haukuttiin koulussa ja muutenkin koin itseni ulkopuoliseksi, niin kaikesta siitä selviytyminen kasvatti ja vahvisti minua tulevan varalle. Minulle kerrottiin pienenä, että Jumala on totta ja minulle opetettiin iltarukous. Sen lisäksi sain käydä seurakunnan leirillä, jossa opetettiin Raamatun sanomaa. Koska en menestynyt oppikoulussa, vaan tuplasin 3. luokkani kahdesti, niin jätin koulun n.15 vuotiaana. Muutin Helsinkiin vuokra-asuntoon ja aloin elämään itsenäistä elämää. Olisin päässyt ammattikoulun metallipuolelle, mutta koska en päässyt radio ja tv asentajalinjalle, niin en mennyt. Seuraavana syksynä minut olikin hyväksytty k.o. linjalle. Koulu oli sisäoppilaitos ja siellä tapasin vaimoni Maijan. Jätimme runsaan vuoden jälkeen koulun kesken ja avioiduimme. Koska vaimoni on vielä enemmän invalidi, kuin minä niin Raamatun mukaisesti minä kävin töissä ja elätin perheeni.

                      Muutimme sitten Jyväskylään ja sain uskon Jeesukseen. Ikävä kyllä Jyväskylän vapaaseurakunnan nykyinen pastori Kari Hämäläinen olikin juuri sellainen henkilö, joka oli päättänyt suorittaa uskoa. Se johtikin sitten koko srk:n harhaan ja siihen harhaan johdettiin myös kirkkokunnan hallitus. Kari itse osoitti minulle sen (Jkl:n messukeskuksessa), ettei hän usko Jumalaan. Siispä hän ei usko, että hän joutuu vastaamaan kaikesta Jumalalle. Raamatun mukaan Jeesus tulee toteamaan, ettei Hänkään ole koskaan tuntenut Karia.  (Matt.7:23)

 Usko- jatkoa

                             Uskoon tulo, tai paremminkin uskon saaminen on ihmeellinen asia. Aito usko ei ole ihmisen oma teko, vaan se on Jumalan tekoa valitsemassaan ihmisessä. Onnittelen kaikkia, jotka ovat saaneet aidon uskon. Joku on varmaankin ollut sitä mieltä, että uskon voi ikään kuin itse ottaa, ja että se olisi helppo asia, mutta sitähän se ei ole. Raamattu opettaa, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta. (Room. 10:17)  -Tässä kuuleminen tarkoittaa Sanan uskomista niin, että tottelee Sanaa ja toimii sen mukaisesti. Mikäli siis haluaa aidon uskon, niin Jumalan Sanan kuulemisen jälkeen sitä pitää noudattaa. Jumala voi antaa uskon sellaiselle ihmiselle, jota me pidämme toivottomana tapauksena. Raamattu antaa tästäkin esimerkin. Se kertoo apostoli Paavalista (Sauluksesta). Paavalihan oli Kristusta vastaan. Tästä kertoo esim. Ap.t. 9. sen ensimmäiset jakeet. Uskon, että silloin Jumala katsoo ihmisen puoleen ja antaa ihmiselle aidon uskon. Tämän jälkeen varmasti itse Jumala, tai sitten ”tämän maailman ruhtinas” kokeilee uskon kestävyyttä. Se ei todellakaan tule olemaan helppoa. Usein Jumala ikään kuin valitsee ihmisen, jolle Hän antaa uskon. Jumalan valinta ei olekaan samanlainen, kuin ihmisen valinta olisi. Se tarkoittaa sitä, että Jumala lahjoittaa uskon.

                             Kun Paavali sai kokea Jumalan armon, niin useat kristityt eivät sitä uskoneet, vaan he pelkäsivät Paavalia. Jo se, että Paavali sai Jumalan armon ja omisti uskon Jeesukseen oli ihmeellinen asia. Jumala käytti siinä tilanteessa uskovaa, jonka nimi oli Ananias.       (Ananias tarkoittaa -Herra on armollinen) Jumala oli näyssä sanonut Ananiakselle, että hän menisi Paavalin (siis Sauluksen) luokse, sillä Saulus oli rukoillut ja Jumala oli näyttänyt hänelle näyssä, kuinka Ananias niminen mies laskisi kätensä hänen päälleen ja hän saisi jälleen näkönsä. Ananias oli vastannut kuulleensa, kuinka paljon pahaa Saulus oli tehnyt kristityille. Sen jälkeen Ananias kuitenkin noudatti Jumalan kehotusta. Siitä alkoi Paavalin työ. (Ap.t. 9. luku.) Paavalin työ ei ollut helppoa, sillä aivan alussa kristityt eivät luottaneet häneen. Kuitenkin hän jatkoi työtään, sillä Jumala oli täyttänyt hänet Pyhällä Hengellä. Jumala sanoikin hänen olevan Jumalan valittu ase kantamaan Jeesuksen nimeä pakanain ja Israelilaisten eteen. Sen lisäksi Paavali joutuisi paljon kärsimään Jeesuksen nimen takia.

                             Uskovakin ihminen joutuukin usein kestämään paljon vastustusta ja pilkkaa niiltä, jotka ovat uskosta osattomia. Silloin, kun sain omistaa uskon todellisesti, niin minä ajattelin että kaikki seurakunnat, jotka ovat kristittyjä olisivat yhtä hyviä, enkä ajatellut olevan seurakunnalla sinänsä mitään väliä, vaan tärkeintä olisi minun oma uskoni. Jyväskylän vapaaseurakunta toimikin alussa aivan niin kuin kaikki muutkin seurakunnat. Siitä johtui, että olin valmis siirtymään vanhemmiston jäseneksikin, kun minua siihen ”virkaan” pyydettiin. Vaikka tunsin omastakin mielestäni Raamatun jo hyvin, niin en kuitenkaan tiennyt sitä, että mikä oli se syy, että mielestäni seurakunta opetti väärin. Koska kuitenkin jo silloin Jumala piti minusta huolta, niin ymmärsin, että jotain oli ”pielessä”.  Jumala oli antanut minulle ns. henkien erottamisen armolahjan. Sitten lopulta en voinut enää jatkaa vanhemmistossa, enkä koko seurakunnassa, sillä muutenhan minäkin olisin hyväksynyt julkisesti saman opin, jota seurakunta opetti. Tästä kaikesta opista, jonka vuosi jäin ulkopuolelle olen jo kirjoittanut aiemmin, enkä siitä nyt kirjoita sen enempää. Joka tapauksessa, kun minä sain kokea vastustusta niiltä, jotka olivat ”ulkopuolisia”, niin sain silloin vastustusta myös oman seurakunnan jäseniltä.

                             Eräs hyvä ystäväni ihmetteli, kun kerroin joutuneeni uskon ulkopuolelle, niin ettei minua enää mikään seurakunta eikä yksikään ihminen voinut saada uudelleen uskoon. Hän kertoi tietävänsä samassa tilanteessa olevia, jotka olivat kuitenkin uudistuneet uskossaan. Tämän johdosta minä nyt kerron erään asian. Olen aina ollut päättämissäni asioissa ehdoton. Kun jäin uskon ulkopuolelle, niin tein päätökseni itse. Koska seurakunnassa ei uskottu sanomisiani, niin ajattelin etten ole ainakaan sellaisessa uskossa, mitä Jyväskylän vapaaseurakunta opetti. Sanoinkin vaimolleni seuraavasti; ”Olen uskaltanut olla julkiuskovainen, niinpä nyt minä uskallan olla myös julkisyntinen.” Tämän toteamuksen perusteella jätin uskon. En näitä sanoja sanoessani ymmärtänyt sitä, että mitä se sai aikaan. En siis kuitenkaan ymmärtänyt Raamatun kohtaa Hebr.6:4-6 ; mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Tietysti Jumalakin on ehdoton Sanansa kohdalla. Onneksi kuitenkin Jumala tiesi sen, että miksi minulta oli usko jäänyt ja onneksi Hänellä oli omat keinonsa antaa minulle takaisin kaipaamani usko. Olin päättänyt jättää koko uskon, jos Jyväskylän vapaaseurakunnassa julistettu usko olisikin oikeaa. Kerroin sen myös Jumalalle. Kerroin senkin, että voin palata sitten kun Jumala antaa siihen mahdollisuuden.

                             Sitten tulikin hetki, jolloin halusin vielä saada aidon uskon. Tämän johdosta polvistuin baptistien ”köörikuoron” edessä ja kerroin haluni. Sen jälkeen olisin voinut alkaa ”näyttelemään” uskovaista. Koska olen asioissa niin ehdoton, niin en sitten todistanutkaan olemattomasta uskostani esim. Juhani Erikssonille, vaikka uskovat baptistit pyysivät minua tekemään niin. Näin ollen Jumala totesi minun luotettavuuteni ja Hän itse antoi minulle aidon uskon. Olen kylläkin sen jälkeen havainnut sen, kuinka moni ihminen, jota luullaan uskovaksi vain näyttelee omistavansa uskon. He tekevät sen monista eri syistä. Usein on syynä kuitenkin se, että ihminen haluaa arvostusta itselleen ja usein on syynä myös rahan himo. Tämähän oli näköjään myös Kari Hämäläisen syy uskovan näyttelemiseen. Ehkäpä Timo Soinillakin on sama syy. Ihmettelen vain sitä, kuinka Kari Hämäläisen näyttely oli niin hyvää, että se meni läpi  Vapaakirkossa. Ihmettelen myös sitä, että tällainen uskomaton ihminen saa työskennellä vapaakirkon palveluksessa ja ansaitsee vielä rahaa siitä. Jumala kylläkin paljastaa kaikki ne, jotka näyttelevät uskovaa. Kari voi käyttää rahat sitten iankaikkisuudessa. Minulle kyllä riittää se, että Jumala on antanut minulle sen verran omaisuutta, että tulen sillä toimeen.  (Sananl.30:8)

                      On siis olemassa ns. tekouskoa ja sitten aitoa uskoa. Jumala kyllä tietää, että mistä on kysymys. Ne, jotka ”tekevät uskoa” ajattelevat, että tosi uskovan tulee vaikuttaa tosi hurskaalta. Se, että kuinka hurskaasti sinä ihmisten mielestä elät ei kuitenkaan vielä riitä Jumalalle. Usko Jeesukseen Kristukseen ei siis muuta ihmisen persoonaa, vaan ulkoiselta olemukseltaan hän pysyykin omana itsenään. Jumalan Pyhä Henki nimittäin muuttaa ihmisen sisäisesti, niin että hän on elämän tavoiltaan aivan kuin eri ihminen. Silloin hänen ei tarvitse näytellä hurskasta, vaan hän saa olla sellainen, miksi Jumala on hänet luonut. Minä itse olen kokenut sen, että kun Jumala muuttaa ihmisen sisäisesti, niin hän häpeää entistä elämäänsä, eikä hän enää pysty elämään niin kuin hän ennen eli. Nämä ihmiset, jotka tekevät uskoa ja vaikuttavat toisten mielestä hurskaalta itse asiassa vaikeuttavat ihmisten tuloa Jeesuksen armon alle, sillä silloin muutkin ajattelevat, että usko Jumalan Poikaan Jeesukseen edellyttääkin heiltä sellaisia tekoja, joihin he eivät pysty. He siis ajattelevat, että uskovan ihmisen elämä onkin kurjaa suorittamista.

                                           Ensio Mäkinen     Vaajakoski