Synti

         Synti on eroa Jumalasta. Moni meistä ajattelee, ettei ole ainakaan niin suuri syntinen, kuin joku toinen. Synnin suuruudella ei kuitenkaan ole väliä. Pienikin synti on Jumalan edessä samanarvoinen, kuin joku mielestämme suuri synti. Senkin, joka on omasta mielestään pieni syntinen täytyy hylätä synti ja tehdä parannus. Raamattu kertoo, että jokainen meistä on syntinen. Siis syntinen on myös syyttäjä Anu Mantinen. Hän on sitä mieltä, että armoa ei saisi julistaa ainakaan homoille. Hänen mielestään sitä voi kyllä julistaa muille syntisille. Hän siis arvostaa homot muita ihmisiä huonommiksi, eikä sitä itse ymmärrä.

                      Hyvin läheinenkin ihminen on kysynyt minulta, että mitä on usko Jumalaan. Toivon, että tästä kirjoituksesta olisi apua monelle muullekin. Kun tutkii käsitettä synti, niin täytyy mennä aivan alkulähteille. Silloin, kun Jumala loi koko näkyvän maailman kaikkeuden, niin hän oli profeetta Hesekielin mukaan luonut myös kerubin, joka oli täydellisesti varustettu. (Hes.28: ..) Kun luemme tuota lukua, niin huomaamme kuinka kerubista oli tehty liian kaunis ja täydellinen. Sen vuoksi kerubi ylpistyi niin, että hän ajatteli olevansa luojaansa, eli Jumalaakin suurempi. Näin hänestä tulikin itse perkele. Synnin alkulähde on siis ylpeys ja usko itseensä Jumalan sijasta.

                  Vastaan nyt tuohon kysymykseen.   Usko on nöyrtymistä Jumalan edessä. Lisäksi paljonkin kysytty Mikä on elämän tarkoitus?  Sekin löytyy Raamatusta. Elämän tarkoitus on, että ihmiset edes hapuilemalla löytäisivät Jumalan. Siis Jumalan etsiminen. Ap.t.17:27

                         Apostoli Paavalin kirjeistä löytyykin vastaus siihen, että millainen tulisi Jumalan luoman ihmisen olla. Paavali osasi tuoda tämän esille, sillä Jumalan Pyhä Henki tehnyt hänestä ”uuden ihmisen”. Meidän tulisi siis ajatella samoin, kuin Paavali opetti. (esim. 2.Kor.12:11) Siinähän Paavali kertoo, ettei hän ole mitään. Saman asian hän kertoo Gal.6:3:ssa. Me emme siis ole yhtään mitään. Mikäli me ajattelemme jotain olevamme ja mikä pahinta, mikäli ajattelemme olevamme jotain suurta, niin silloin me lankeamme syntiin. Synnin lähtökohta on siis ylpeys ja se, että ajattelemme olevamme suurempia, kuin joku lähimmäisemme.

                      Synti on kuitenkin voitettavissa Jumalan avulla. Se edellyttää sitä, että Paavalin tavoin ihmisestä syntyy uudenlainen, siis aivan kuin uusi ihminen. Ihmisen on huomattava oma syntisyytensä ja ylpeytensä ja hänellä täytyy olla halu parannuksen tekemiseen. Parannuksen tekemisen jälkeen pitää ja saa nöyrtyä, sekä ottaa vastaan armo ja anteeksiantamus. Koska yksi ihminen, Raamatun mukaan Aatami lankesi syntiin ja on näin tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta, niin Jumalan ihmeellisen armon vuoksi myös yhden Jumalan Pyhän Hengen kautta syntyneen ihmisen uhraus kuolla synnittömänä jokaisen syntisen ihmisen puolesta vapauttaa ihmisen tästä synnin ja kuoleman laista.

            Jos sinä tiedät olevasi syntinen, niin se on jo hyvä alku. Jeesus, ihmisten edestä ja takia uhrikuoleman kärsinyt Jumalan poika on sanonut; "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." (Mark.2:17)

                      Myös Jumalan Pyhän Hengen kautta synnittömänä syntynyt Jeesus Kristus kertoi asiasta näin: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt.19:19) Jos me Jeesuksen armon johdosta emme enää  tuomitse itseämme, niin silloin meidän tulee noudattaa tätä samaa armoa, emmekä haluakaan enää tuomita lähimmäistämme, vaan jaamme saamaamme armoa toisillekin. Me siis tiedämme sen, että me lähimmäiseemme verrattuna emme ole yhtään mitään, vaan haluamme hänen kokevan saman armon Jumalan edessä. Rakkaudesta Jeesus jatkaa vielä Matt.22:37:ssä ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän vertainen on: Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

                    Paavali kirjoittaa Room.13:10: "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa." Synti onkin pahan tekemistä lähimmäiselle." Raamatun mukaan emme saa tehdä mitään sellaista, joka voi vaikuttaa pahasti lähimmäistämme kohtaan. Siitäkään huolimatta, että meistä tuntuisi siltä, että paha täytyy kostaa pahalla.

                  Pietari kirjoittaa, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon. (1.Piet.5:5) Luukkaan evankeliumissa luvussa 18 Jeesus kertoi vertauksen Fariseuksesta ja publikaanista. (Luuk.18:8-14) Vertauksessa fariseus rukoili; Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Publikaani vain löi rintaansa ja sanoi; Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Jeesus kertoi, että tämä meni kotiinsa vanhurskaampana, kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.

            Siis ylpeä asenne vie meidät syntiin. Raamatun mukaan me kaikki olemmekin syntisiä ja sen vuoksi Jeesus, Jumalan Poika on uhrautunut syntiemme edestä. Paavali tiesi, samoin kuin minäkin tiedän, että me emme ole mitään.

              Huomasin sen, että tämäkin on kerrottu Raamatussa suoraan; 

Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän - jumalattomien lamppu - ovat syntiä. (sananl.21:4)

Ylpeys

       Paavali kirjoitti Timoteukselle, että rahan himon on kaiken pahan juuri. (1.Tim.6:10) Sitähän se tietysti on. Tämä Paavalin kirje Timoteukselle kertookin, että mihin rahan himo meidät ihmiset johtaa. Mehän yleisesti ajattelemme, että jos meillä on paljon rahaa, niin silloin emme muuta tarvitsekaan ja voimme ylpeänä ajatella saavutuksiamme. Tuossa Timoteus kirjeen kuudennessa luvussa Paavali kuitenkin kirjoittaa myös, että kun meillä on elatus ja vaatteet niin tyytykäämme niihin.

       Olen kuitenkin ajatellut enemmän tätä asiaa ja olen löytänyt syyn tälle rahan himolle. Rahan himon alku onkin ylpeys. Ylpeys onkin koko ihmisen syntisen elämän alku. Ylpeydestä johtuu kaikki pahat tekomme. Jo Hesekiel kertoo, että Jumalan luoma kerubi ylpistyi niin paljon, että hän ajatteli olevansa Jumalaakin suurempi. Hesekiel nimittää tätä ylpeää kerubia Tyyron ruhtinaaksi. Voit lukea tämän itse 28. luvusta. Jumala ilmoitti tälle liian kauniiksi ja täydelliseksi tehdylle kerubille seuraavasti; Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot; Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä, ja olet kuitenkin ihminen, et Jumala, vaikka omasta mielestäsi olet Jumalan vertainen. -jne. -Tämä profetia kertoo myös sen, että aivan lopuksi Jumala sallii itsensä perkeleen ottaa haltuunsa kuolleen paavin keho. Näin ihmiset, jotka eivät tiedä tätä luulevatkin paavin nousseen kuolleista.

       Koska synnin syynä on meidän ihmisten ylpeys, eli luotto ja usko omaan itseemme, niin Jumala käyttääkin niitä, jotka eivät luota itseensä, vaan he uskovatkin Jumalaan. Voimme lukea Raamatusta sen, kuinka Israelilaiset halusivat, että heillä olisikin johtajanaan kuningas, niinkuin muillakin kansoilla oli. Jumala valitsi silloin heidän kuninkaaksensa Saulin. Pian kävi ilmi se, että Saulikin luotti omaan itseensä ja Jumala katui sitä, että Hän antoi kuninkuuden Saulille. (1.Sam.15:11) Sen jälkeen Jumala ilmoitti Samuelille, että Iisain poika olisi Hänen valitsemansa kuningas. (1.Sam.16:1) Iisailla oli useita poikia ja Samuel ajatteli ulkoisen olemuksen perusteella, että kuka olisi Jumalan valittu. Jumala ilmoittikin Samuelille näin; ”Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa . . . . .Ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen. Jumalan valitsema juutalaisten kuningas olikin vain arkinen lammaspaimen. Jumala tiesi sen kuinka lujasti Daavid uskoi Häneen, sillä jo lampaita paimentaessaan hän oli sen osoittanut.

       Tänäkään päivänä Jumala ei luota ylpeisiin ihmisiin. Ylpeä ihminen ajattelee olevansa kuin Jumala. Ylpeä ihminen uskookin itseensä. Hän ajattelee, että osaisi kyllä tehdä tästä maailmasta paremman. Hän siis uskoo siihen mitä tuo ylpeyteen langennut kerubi, eli itse perkele hänelle syöttää. Tämän vuoksi Jumala valitseekin niitä, jotka eivät usko itseensä, vaan todella uskovat Jumalaan. Mikäli luet profeetta Danielia, niin huomaat sen, että kuinka vahva oli Danielin usko. Sen vuoksi Jumala antoikin Danielille unia ja näkyjä, jotka koskevat tätä ns. lopun aikaa. Koska Jeesus ei syntynyt ihmisestä, vaan Hän syntyi Jumalan Pyhän Hegen kautta, niin Hän ei uskonut ihmisiin eikä saatanan valheisiin, vaan Hän uskoi Isään Jumalaan. Hän rukoili aina Jumalaa silloinkin, kun Hän paransi sairaita, tai teki muita ihmeitä. Ei Jeesuskaan tehnyt ihmeitä omalla voimallaan, vaan Hän antoi aina kaikesta kunnian Isälleen.

                               Ensio Mäkinen      Vaajakoski